Kuinka tieto jalostetaan taidoksi?

Ihmisten elämäntapamuutoksissa on tärkeintä, että ajatukset ja todellisuus kohtaavat. Nyt on käyty läpi kuinka tärkeää on opetella suhtautumaan epäonnistumiseen, opetuksena. Tarkastelemaan epäonnistumisia aina lähtötilanteesta käsin, eikä tavoitteista käsin, jolloin ne voivatkin muuttua onnistumisiksi. Viime kerralla puhuimme siitä, kuinka paljon nopeampaa on omaksua tieto verrattuna taitoon. Jos tätä ei tunnista, johtaa se helposti turhautumiseen, kun kaikki ei mene heti niin kuin pitäisi.

Jos todella haluamme onnistua, emme pelkästään rakastu ajatuksiin vaan opettelemme rakastamaan todellisuutta, osa 4:

Tässä jaksossa käymme läpi, kuinka elämäntapamuutokseen liittyvä tieto jalostetaan taidoksi pysyvästi. Käytän esimerkkinä omaa tarinaani.

Kerron nyt teille, miten minulle tuli terveellisestä elämästä, pysyvä elämäntapa. Olin 15 vuotias ja todella pieni, kun havahduin liikuntatunnilla hävitessäni kuulantyönnössä. En hävinnyt pelkästään pojille vaan myös tytöille. Silloin päätin lähteä kuntosalille kahden kaverini kanssa, jotka olivat treenanneet jo aikaisemmin.

Salina toimi, Kittilän kirkonkylän, terveyskeskuksen kellarisali, joka oli ainoa mikä kylältä löytyi. Sali oli muutaman kymmenen neliötä ja siellä ei ollut kuin penkki, tanko, levypainoja, koottavat käsipainot, leuanvetotanko sekä monitoimitalja. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä kannattaisi tehdä, miten liikkeet tulisi suorittaa oikein tai kuinka tulisi syödä. Ei ollut googlea, eikä valmentajia tai personal trainereita meidän kylällä. Olimme kavereiden kanssa bodauslehdestä katsonut hieman vinkkiä, ottanut mallia pitempään treenanneista kavereista ja siinä kaikki. Tavoite oli yksinkertainen. Minä halusin tulla vahvemmaksi ja lihaksikkaammaksi, jotta olisin suositumpi tyttöjen keskuudessa. En ollut määritellyt tarkkaan, kuinka lihaksikkaaksi ja vahvaksi tai mihin mennessä tämän kaiken tulisi tapahtua ja hyvä niin. Tämän ansiosta olin kaikkiin saavutuksiin tyytyväinen ja tekemisessä oli ilo ja vapaus.

Minulla ei ollut myös aavistustakaan, mitä kaikki vaatisi tai kuinka kauan siihen menisi, eikä sillä ollut mitään merkitystäkään. Silloin ei ollut tarinoita ihmisistä, jotka olisivat saaneet lihaksikkaan vartalon vuodessa ja sekin oli hyvä. Täten en verrannut itseäni muihin, vaan keskityin kavereiden kanssa olennaiseen. Meidän motivaatio oli katossa ja treenaaminen oli pohjattoman hauskaa. Onneksemme tietoa ei ollut liikaa tarjolla eikä valmentajaa kertomassa, että penkkiä ja hauista ei saisikaan tehdä joka treenin lopuksi tai pitäisi syödä kuusi kertaa päivässä. Silloin treenit ja motivaatio olisivat loppuneet, kuin seinään. Entä, jos silloin olisi tullut ihminen tulevaisuudesta ja sanonut, että joku päivä tulette treenaamaan 4-6 kertaa viikossa ja syömään 5-6 kertaa päivässä ja tästä tulee pysyvä elämäntapa. Vastaukseni olisi ollut, että nyt teillä on väärät jätkät, koska se olisi ollut aivan liikaa siihen kohtaa matkaa.

Treenivuosien lisääntyessä tekemisen laatua parannettiin yksi asia kerrallaan. Treeniohjelmaa järkeistettiin, ruokaan alettiin kiinnittämään huomiota jne. Homma meni eteenpäin pienin askelin. Tänä päivänä yksi meistä on kuntosaliyrittäjä ja kehonrakennuksen raskaansarjan SM 3. Toinen on palomies, joka suunnittelee Men’s physique kilpailuihin osallistumista, koska fysiikka on rautainen sekä toimii luottotreenikaverina tämän vuoden Men’s physique SM 2 Vertti Harjuniemelle. Kolmannella on takana jo yli 8000 valmennuskertaa, luennoi ja kirjoittaa elämäntapamuutoksesta sekä tekee työtä, jolla ei itsekkään olisi uskonut hankkivansa toimeentuloa.

Jälkeenpäin olen ollut vain kiitollinen siitä, että tietoa ei ollut tarjolla, sillä sain kasvaa omaa luonnollista kasvuvauhtia. Ensimmäinen ruokavalioni kuului kutakuinkin näin; syö kotiruokaa aina, kun sinulla on nälkä. Oliko se optimaalisin? Sitä se ei varmasti ollut, ainakaan teoriassa. Se oli optimaalisin siksi, että siitä pikkuhiljaa jalostui tapa, joka ei unohdu milloinkaan. Olisihan se ollut hyvä, jos olisi ollut valmentaja, joka olisi näyttänyt suoritustekniikat niin hölmöilyt olisivat jääneet vähemmälle.

Tänä päivänä syön 4-6 kertaa päivässä ja treenaan 5-6 kertaa viikossa ja nautin siitä suunnattomasti. Suurin syy nautintooni on se, että olen antanut tiedon kasvaa taidoksi juuri sillä nopeudella, minkä se minun kohdallani vaatii.

Tarinan opetus on se, että tehdään asioita sillä tavalla ja nopeudella, mikä tuntuu meille itsellemme hyvältä. Tietoa on nykyään paljon tarjolla mutta käytetään sitä hyväksi oikein. Meillä ei ole kiire minnekkään. Omaksutaan sieltä yksi itsellemme sopiva asia kerrallaan. Keho ja mieli kyllä kehittyvät kokoajan, kun tekeminen tapahtuu omasta vapaasta tahdosta ja ilon kautta. Tosiasia on myös se, että parempia tapoja tulee harjoitella läpi koko elämän. Jos teemme hetken täysillä ja palaamme vanhaan, saamme takasin vanhan elämän. Jos teemme kokoajan täysillä, me väsymme ennen pitkään. Elämässä tulee olla muutakin kuin terveelliset elämäntavat. Pysyvä muutos on helpompi toteuttaa, kun päästää irti dieettiajattelusta ja siirtyy opettelemaan elämäntapamuutoksia.

Tästä puhumme seuraavassa jaksossa. Iso kiitos ja syvä kumarrus kun olit mukana.

Kasvetaan yhdessä.

Teemu